Näitä tauluja ei voi katsoa vaikuttumatta: Helene Schjerfbeckin taitavia, persoonallisia töitä. Ja niin moderneja, vaikka tänä vuonna vietetään hänen syntymänsä 150-vuotisjuhlaa.

Olen aina rakastanut Schjerfbeckin yhtäaikaa vahvaa ja herkkää viivaa ja hänen väriensä maailmaa.

Villa Gyllenberg Helsingin Kuusisaaressa tarjoaa minulle nyt nautinnon toisensa jälkeen. Osa näytteillä olevista Schjerbeckin teoksista on tuttuja, mutta osan näen ensimmäistä kertaa.

Katselen pitkään taiteilijan viimeisenä pidettyä maalausta Kolme päärynää vadilla. Tuijotan mustaa kohtaa, josta hän kirjoitti ystävälleen: "Ensi sunnuntaina minun pitäisi parantaa mustaa pistettä." Miten joku on voinut olla noin tarkka, varma ja kunnianhimoinen! Enkä edes tiedä (mahtavatko tutkijatkaan tietää), paransiko hän sitä pistettä koskaan, vai loppuivatko voimat ennen sitä.

Vielä hartaampana katselen videoteosta, johon on taitavasti koottu Schjerfbeckin omakuvia. Metamorfoosi-teos saa ajattelemaan myös omaa elämänkaarta. Herkät nuoren tytön kasvot ikääntyvät siinä silmien edessä keski-ikäiseksi ja vanhenevat vähitellen. Sarja päättyy muutamalla hauraalla vedolla tehtyyn kasvokuvaan, jossa kaiken loppu jo näkyy. Tämä vanhan taiteen ja nykytekniikan yhdistelmäteos on ehkä hätkähdyttävintä, mitä olen kuvataiteessa koskaan nähnyt.

Kommentoi